Everything's bigger!

Joulu lähestyy ja alkaa tulla jo rutiini tähän hommaan :)

Lasten kanssa menee tosi kivasti! Ihana kun ne tykkää askarrella ja maalata hirveesti niin oon yrittänyt keksiä kaikkea kivaa mitä voidaan yhdessä luoda. Tehtiin marraskuun puolella perheen mummolle synttärikortti sormiväreillä ja viime viikolla kun oli Suomen itsenäisyyspäivä niin tehtiin 3v. pojan kanssa Suomen lippuja! Voi että tykkäsi! Vielä tänäänkin kysy, että "can we paint more finnish flags" ♥ joululahjoiksi isovanhemmille ollaan suunniteltu lasten kanssa pieniä canvastauluja joihin painetaan lasten kädenjäljet ja kirjoitetaan jotain kaunista! Meinaa vain tulla kiire sen kanssa kun jouluun on enää 2 viikkoa!! Päivät menee niin nopeaa!

Perheen kanssa menee vaan koko ajan paremmin ja paremmin. Tuntuu kodilta! Host-vanhemmat aina kysyy voivatko auttaa mua jonkin asian kanssa ja jos haluan jotain tiettyjä tarvikkeita tai leluja lapsille niin saan vaan sanoa niin he tilaavat. Nää vanhemmat on aika samanlaisia kuin mun omat vanhemmat niin tuun kyllä niiden kanssa hyvin toimeen :) monena iltana on istuttu katsomassa telkkaria yhdessä, paketoitu lahjoja tai tehty ruokaa. Yhtenä iltana host-äiti antoi myös mulle mun oman joulusukan ripustettavaksi takan reunalle muiden perheenjäsenten sukkien kanssa! Melkein itkin. Oon aina ihastellut tätä perinnettä Amerikassa ja nyt olen osa sitä! Ja on se kyllä tosi hieno!

Ehkä senkin takia en ole täällä hirveästi tehnyt mitään muuta kuin urheillut ja shoppaillut, kun täällä kotona on niin mukavaa. Oon muutenkin semmonen kotihiiri, että jos kotona on mukavaa niin en poistu täältä. Mutta tää on myös huono juttu! Pitäisi enempi lähteä vaan seikkailemaan :) no ehkä enempi joulun jälkeen. 

Tykkään kyllä hirveesti shoppailla täällä koska vaatteet on melkeinpä joka paikassa halvempia kuin Suomessa (minus tietty jotkut designer liikkeet). Samoin esim. askartelutarvikkeet! Tykkään tehdä kaikenlaisia askarteluja ja leikekirjoja ja kun viikonloppuna käytiin host-äidin ja isoäidin kanssa (taas!!) shoppailemassa Augustassa niin tutustuin Hobby Lobbyyn, josta saa kaikkea ihanaa askartelukrääsää halvalla. Ja sieltä löytyi ihan kaikkea! ♥  Ihana kun nuo naiset haluaa aina lähteä mun kanssa shoppailemaan, kun ei ole oikein vieläkään ketään muuta jota pyytää.. Mutta nää ladyt on kyllä parasta shoppailuseuraa! 

Kookos Mojito ♥ new favorite drink!

Ystävä-asia on edennyt nyt sen verran, että löysin muutaman tytön Facebookin kautta, jotka asuvat n- 40min päässä täältä ja ovat au paireja toisen järjestön kautta :) ennen joulua en varmaan ehdi niitä nähdä, mutta heti joulun jälkeen yritän kyllä! Host-perhe on luvannut myös järjestää jotkut housepartyt, että tapaan enempi ihmisiä! 

Joku kaveri Suomesta tuossa kysyi, että mitä asioita ihmettelen täällä tai onko tullut jotain uutta esille niin voisin tähän listata jotain mikä on yllättänyt:

- Kierrätys: täällä kierrätys on monille tosi hankalaa. Yleensä kaikki heitetään samaan roskikseen. Ruuantähteet, pahvit, nestepakkaukset, viinipullot, tölkit yms. En ole itsekään Suomessa mikään intohimoinen kierrättäjä, mutta noiden lasipullojen ja tölkkien heitto samaan astiaan muiden kaa tuntuu pahalta. Ja tosi harvat oikeasti kierrättää.

- Suihkut / kylpyammeet: yleensä kylpyhuoneesta löytyy yhdistelmä näistä eli suihku kylvyssä, mutta käsisuihkua ei yleensä ole. Näin naisena ja muutenkin niin se ois aika kätevä ja hyödyllinen olla... 

- Posti: Suomessa on yksi kansallinen Posti, mutta täällä on useita eri jakelijoita ja postitoimistoja ja niiden hinnat heittelee tosi paljon. Esim. meidän paikallinen PostNet olisi veloittanut isosta (hieman painavammasta) kirjekuoresta Suomeen 150 dollaria!!! Ihan järkyttävää! US post office olisi taas veloittanut siitä 50 dollaria. Silti kallista mutta hintaero on huima.

- Ravintolakäytäntö: Tämän osoittain jo tiesinkin, mutta joka ravintolassa täällä etelässä tarjoilija kysyy joka välissä onko kaikki hyvin, tarviiko lisää jotakin, miten menee jne. Ja toisaalta se on mukavaa, mutta kun sitä tapahtuu noin parin minuutin välein :D välillä jopa liian hyvää palvelua

- Kaupassa maksaminen: Okei useimmissa kaupoissa on Suomessakin käytettävät laitteet joihin laitetaan sirukortti ja näppäillään tunnusluku, mutta monista löytyy vain semmoiset mistä vedetään kortti ja allekirjoitetaan kuitti. Sirun laittohan on paljon turvallisempaa niin vierastan tuota swipe the cardia. 

- Amber alertit: Tää on oikeasti tosi hyvä juttu, mutta hyi kun pelästyin ekaa kertaa kun tää tuli! Amber Alert on siis semmoinen hälytys joka tulee puhelimeen, kun lähialueella (oisko joku 50km säteellä, mutta tätä voi kai säätää) tapahtuu esim. lapsen kaappaus, vaaralline luonnonilmiö, ammuskelu ym. vaaratilanne. Olin ollut täällä ehkä viikon ja heräsin yöllä siihen kun mun puhelin pitää ääntä, jota en ole koskaan kuullut. Avasin sen ja siinä lukee näytöllä "child abduction". Siinä kesken unia heränneenä säikähdin, että meidän lapsia napataan tai jotain ja hyppäsin ylös ja juoksin lasten huoneiden ovelle. Sitten katsoin uudelleen puhelinta ja tajusin ettei täältä olla ketään viemässä. Se oli jossain aika kaukana. Ja en siis itse tätä hälytystä ole asentanut vaan se tuli automaattisesti sijainnin ja kielen vaihdon jälkeen. Tämmöstä ei kai Suomessa ole. Olisi ehkä hyvä olla, mutta ei niitä hälytyksiä varmaan onneksi tulisikaan niin paljon kuin täällä :( joka viikko on tullut yksi ainakin.

Ja kaikki on oikeesti isompaa :D jopa sipulit! Ja kaupassa myydään kilon majoneesitölkkejä... 

Tässä vähän joulufiilistelyä!

Ainiin ja täällä ollessa meidän pitää siis opiskella 6 opintopistettä eli creditiä ja koska tässä kaupungissa ei ole oikein mahdollisuutta opiskella niin menen au pair weekend kurssille Utahiin! Vaihtoehtoina oli Kaliforniaa, Bostonia, Tampaa jne. mutta tuo Utahin kurssi oli uusi ja se on semmonen osavaltio, ettei tule varmaan muuten käytyä niin päätin mennä sille! Haluan nimittäin käydä mahdollisimman monessa osavaltiossa tän vuoden aikana. Plus ajankohta oli sopiva! Helmikuun loppupuolella menen :) 

Noista osavaltioista missä haluan käydä niin listalta on tsekattu nyt siis New York ja Georgia tietenkin! Mutta koska tässä lähellä on Florida, North & South Carolina ja Tennessee niin niissä on ehdottomasti näytävä viikonloppu reissuja! Näitten lisäksi haluan käydä toiselta rannikolta Kaliforniassa, Nevadassa ja Arizonassa. Jos nuo ehtisin vuoden aikana niin olisin käynyt 1/5 Amerikan osavaltioista! Ois aika huippua!

Tulipas pitkä kirjoitus tällä kertaa :) toivottavasti jaksatte lukea!

Happy holidays everyone,

Annika

Thanksgiving & Black Friday

Viime viikolla alkoi todellinen joulun odotus! Tässä lähellä olevan Ritz-hotellin perinteinen jouluvalojen sytytys oli aika taianomainen! Mentiin koko perheellä sinne katsomaan valoja ja joulupukkia :) sieltä sai kuumaa kaakaota, siideriä, viiniä ja suklaakeksiä niin paljon kuin vain halusi ♥

Viime torstaina vietettiin kiitospäivää :) Kiitospäivään kuuluun yleisesti Kiitospäivän paraatin ja jalkapallon katselu telkkarista ja syöminen!! Yleensä Amerikassa juhlitaan sitä syömällä kotona iso ateria, mutta me mentiin hienoon kiitospäivän buffettiin koko perheellä eli myös isovanhemmat ja isoisoäiti oli mukana! Maistelin perinteisiä kiitospäivän ruokia: kalkkunaa, naudanlihaa, perunamuussia (joka on minusta Suomessa parempaa!), bataattimuussia, karpaloita, täytettä (joka on siis periaatteessa leipää, sipulia ym. mössättynä yhteen  jolla täytetään kalkkuna), erilaisia salaatteja ja aivan ihania jälkiruokia ♥ kurpitsapiirakkaa, brownieita, suklaakeksejä ja mun lempparia key lime pie! Illallisen jälkeen ajettiin kotiin ja pelailtiin lautapelejä porukalla. Tykkäsin kiitospäivästä tosi paljon! Tämmöiselle perhekeskeiselle ihmiselle kaikki juhlapyhät jolloin perhe kokoontuu yhteen syömään ja viettämään aikaa on tärkeitä.

     

Perjantaina heräsin jo 5 ja lähdettiin kuudelta ajamaan kohti Augustaa host-äidin ja isoäidin kanssa! Black Friday ei ollut niin hullu kuin odotin. Tarjoukset oli tosi hyviä, mutta ihmiset ei olleet toistensa kurkussa eikä ketään tallottu (ainakaan täällä). Toki Augusta on paljon pienempi kuin Atlanta, jonne meinattiin lähteä, mutta siellä olisi varmasti saanut jonottaa paljon ja shoppailu olisi jäänyt vähemmälle. Augustan ostoskeskuksessa ei kyllä tarvinnut paljoa jonottaa :) shoppailtiin kolmeen saakka ja rakastuin kauppaan nimeltä TJMaxx. Siellä myydään merkkivaatteita tosi halvalla! Myös Macy'silla oli huippuja alennuksia (ostin mm. Tommy Hilfigerin lökähousut 25 dollarilla, ja oikea hinta oli yli 60!) Ostin myös pari paitaa, farkut  ja villatakin. Mun ostokset oli kuitenkin aika minimaaliset verrattuna Host-äitiin! Host-äiti tuhlasi varmasti oli tonnin edestä rahaa :D Oli kyllä tosi mukavaa shoppailla tällä porukalla ja puhuttiin, että pitää mennä pian uudestaan! Odotan kyllä innolla!

Eilen työpäivän jälkeen menin Ritziin ottamaan kuvia jouluvaloista ja istumaan takkatulen ääreen ja nauttimaan joulutunnelmasta :) Ritz on kyllä kuin joulun ihmemaa ♥ ja ihanaa, että sinne saa mennä vaan oleilemaan vaikka ei ole hotellin asukas. Toivon vaan, että olisi joku jonka kanssa mennä sinne. Kaveri-asia ei nimittäin ole edennyt mitenkään :( kerroin kyllä host-äidille, että oon murehtinut tätä kaveri-asiaa ja se lupasi auttaa etsimään oman ikäisiä ihmisiä täältä, mutta ei vielä ole kai ehtinyt paneutua asiaan....

Tuota kaveriasiaa lukuunottamatta kaikki on kyllä aika täydellisesti. Perhe on edelleen päivä päivältä ihanampi ja voi että rakastan noita isovanhempia! Aina ovat tuomassa ruokaa mulle ja lapsille, auttamassa kaikessa ja puhuvat minusta niin nätisti! Isoisän kanssa käytiin tänään pankissa ja se auttoi hommaamaan mulle pankkitilin :) aiemmin oon saanut palkan käteisellä, mutta nyt helpottuu paljon kun saan tilille rahat! 

Lasten kanssa menee myös aina vaan paremmin! Ihana kun pystyn opettamaan sille 3v. pojalle kaikkea uutta :) ollaan opeteltu viikonpäiviä, kuukausia, hyviä tapoja ym. Se osasi jo mun tänne tullessa numerot ja kirjaimet! Ei Suomessa 3-vuotiaat osaa tai edes opettele tommosia vielä, mutta täällä ilmeisesti ollaan tän suhteen aikaisin liikkeellä :D Ja tämä poika on kyllä hyvä oppilas! Hyvät kuuntelulahjat ja oppii musiikin kautta hyvin! Pitää vain saada sen täydellinen huomio niin se oppii mitä vain. Hyvät tavat ja "please"/"thank you" ym. kohteliaiden juttujen sanominen on täällä tosi tärkeää niin olen yrittänyt opettaa noille lapsille myös niitä. Tyttö oppi viime viikolla sanomaan "more, please" kun haluaa lisää jotain :)

Joulu lähestyy ja olen jo aika pitkälle miettinyt mitä annan näille kaikille joululahjaksi :) Suomeen ois ihana lähettää perheelle ja kavereille lahjat, mutta tulisi niin kalliiksi... lähetin viime viikolla synttärikortin ja vähän suklaata kaverille ja olisi maksanut yli 30 dollaria lähettää se pienessä kuplamuovikirjeessä!!! :O postin myyjä sitten suositteli, että vaihdan ne tavalliseen kirjekuoreen niin menee 6 dollarilla. Ja äiti on lähettämässä Suomesta mulle pakettia, joka ei ole älyttömän iso ja maksaa silti 75e lähettää :/ jospa saisin silti kortit lähetetty Suomeen ilman vararikkoon menoa! 

Kuukauden oon nyt ollut täällä Jenkeissä ja aika on mennyt ihan hullun nopeaa! Eikä ole ihan hirveä koti-ikävä iskenyt vielä :) joulun aikaa odotan innolla, kun täällä se on niin mahtipontista ja kaikkialla on valoja ja joululaulut raikaa! Tottakai Suomessakin, muttei ihan näin isosta!

Ihanaa joulun odotusta ♥

-Annika

Trump & Mickey Mouse

Aika menee hirvittävän nopeasti! En voi uskoa, että oon ollut täällä vasta 2 ja puoli viikkoa! Tuntuu kun oisin ollut paljon pidempään ♥

Oon aika hyvin mielestäni päässyt perheen arkeen mukaan ja luonut hyvät suhteet kaikkiin. Myös näiden lasten isovanhemmat ja isoisoäiti on aivan ihania ja nähdään niitä usein kun asuvat samassa kaupungissa :) puhuttiin isoäidin kanssa, että meidän täytyy mennä yhdessä shoppaileen joku päivä!

Näiden viikkojen aikana on keskusteltu paljon presidentin vaaleista ja viime tiistaina kisa ratkesi Trumpin voittoon. Itse en ole kuulu Trumpin kannattajiin, mutta Georgiasta Trump sai äänivyöryn. Katukuvassa se ei näkynyt juurikaan, tämä kun on niin pieni paikka. Mutta lehdet ja televisio on täynnä spekulaatioita mitä nyt tapahtuu. Katsottiin vaaleja yhdessä host-perheen kanssa myöhälle yöhön ja se oli mukava bonding moment ;) Ollaan muutenkin katsottu yhdessä komediasarjoja ja joululeffoja iltaisin. Ihana, että tää host-äiti on yhtä jouluhöperö kun minäkin ♥ Täällä alkoi kyllä jouluvalmistelut heti Halloweenin jälkeen! Kaupat täyttyi joulutavarasta ja joka paikassa soi joulumussiikki! I love it!

Lauantaina meillä oli host-pojan synttärit! Kaikki oli Mickey Mouse-teemaista, koska poika rakastaa Mickey Mouse Clubhouse-ohjelmaa :) Tehtiin host-äidin kanssa yhdessä osa tarjoiluista: peanutbutter+jelly ja nutella+orange-jam leivät ja rice crispy treats! Muffinssit ja kakku haettiin leipomosta. Synttärit oli tosi hulppeat verrattuna suomalaisiin lasten synttäreihin missä oon ollut. Ja lahjojen määrä ja arvo ihan mahdottomia! Oli tosi paljon kiitos-lahjoja vieraille (söpöt Mikki-peitot ja lahjapussit), hirveästi herkkuja, Mikki Hiiri pinjata, pallomeri yms. Talo oli täynnä pikkulapsia ja vanhempia - oli kiva tavata paikallisia ja jälleen kerran huomata kuinka vieraanvaraisia ja ystävällisiä kaikki on! Ja muutama vieraista oli käynyt Suomessa ja tykännyt hirveesti! 

Sunnuntaina päätin lähteä shoppailemaan lähikaupunkiin Augustaan! Jännittin hulluna yksin ajoa yli tunnin matkan päähän mutta puhelinnavigaattorin avulla löysin helposti perille :) pääsin käymään sellaisissa kaupoissa, joissa olen aina unelmoinut käyväni. Tärkeimpänä Bath & Body Works, joiden kynttilöistä oon unelmoinut jo yläasteelta asti!! Ne tuoksuu ihanalta, mutta ovat vähän kalliita. Just nyt sattui kuitenkin olemaan tarjous niin osuin paikalle just hyvään aikaan! Shoppailun päätteeksi kävin myös Starbucksissa ja otin kahvia! En siis juo ikinä kahvia, mutta ajattelin, että voisin maistaa niiden erikoiskahvia ja saan sen hienon joulukupin sitten myös! Maistoin Gingerbread lattea ja se oli kyllä hyvää! Kun tulin kotiin niin kokattiin yhdessä ihana illallinen host-perheen kanssa! Spagettikurpitsa on mun uusi lemppari ruoka-aines ♥

Huomenna lähden hankkimaan sosiaaliturvatunnusta sossusta, että voin avata pankkitilin tänne :) sitten pitäisi olla kaikki ns. viralliset asiat hoidettu! Amerikkalaisen puhelinliittymän sain viime viikolla pienen säädön jälkeen! 

Ensi viikolla on Thanksgiving eli kiitospäivä, jota odotan myös innolla! Me kuitenkin lähdetään luultavasti reissuun silloin, mutta kiitospäivän ateria on ainakin luvassa :) 

-Annika

MURICA! 

Viikko on nyt kulunut siitä, kun pääsin tänne Georgiaan :) tällä välillä ei ole oikein ollut mahdollisuutta kirjoitella, koska Training Schoolilla oli niin pitkät päivät ja surkea wifi. Nyt kun arki on vähän rauhoittunut niin ehdin vähän kertoa millasta siellä koululla oli ja miten ekat päivät täällä on lähteneet sujumaan. 

Shampanjaa & suklaata koneessa ♥

Ensinnäkin mun suurin pelko matkatavaroiden painoista ja mitoista osoittautui ihan turhaksi! Iso laukkukin oli täsmälleen 23kg. Mun serkku ja enon vaimo saattoi mut kentälle, jossa tapasin siellä mun matkaseuran eli Heidin, joka lähti myös au pairiksi. Kyllä siinä itku tuli kun sanoin sukulaisille heippoja ja tajusin, että nään heidät seuraavan kerran vasta yli vuoden päästä. Mutta jännitys helpotti heti kun pääsin koneeseen :) katselin lennon ajan leffoja ja yritin nukkua. Heidin äiti oli järjestänyt meille myös pienen yllärin koneeseen.

8 ja puolen tunnin päästä saavuttiin New Yorkiin JFK:n kentälle. Meitä odotti kuljettaja, joka ajoi meidät koululle pikku bussilla 10 muun aupairin kanssa. Koululla meidät toivotettiin tervetuleiksi ja saatiin avaimet huoneisiin (itse jaoin huoneen espanjalaisen, meksikolaisen ja ranskalaisen kanssa). Ensimmäinen yö oli tosi kylmä, koska lämmitystä ei oltu saatu päälle. Muutenkin ilma oli samanlainen kuin Suomesta lähtiessä :/ 

Seuraavana aamuna alkoi tunnit klo 8. Yhteensä koululla oli lähemmäs 100 ihmistä joten meidät oli jaettu 20 hengen luokkiin. Mun luokka oli kyllä aivan mahtava opettajaa myöten! Tehtiin kahden täyden opintopäivän aikana paljon harjotuksia, ryhmätöitä ja keskusteluja au pair vuoden haasteista, mahdollisuuksista, säännöistä jne. Tunnit kesti ilta 7-8 yleensä, välissä meillä oli pieniä taukoja ja ruokailua. 


Toisena iltana koululla tuli palohälytys! Nyt kun lämmitys oli saatu päälle niin siellä ilmeni joku vika ja koko koulu evakuoitiin. Onneksi siellä ei nyt mitään oikeaa paloa kuitenkaan ollut :) tän jälkeen meillä oli Candy Picnic eli kaikki sai tuoda omasta maastaan tyypillistä karkkia muille maisteltavaksi. Me tuotiin Heidin kanssa salmiakkia, Fazerin sinistä ja Amerikan pastilleja. Ei ollut yllätys ettei kukaan oikein tykännyt salmiakista! Paitsi yksi saksalainen poika, joka oli muutenkin jonkin asteen Suomi-fani! :D

Torstaina meillä oli vain ensiapu-kurssi ja sen jälkeen lähdettiin New Yorkiin! Kaikkina muina päivinä siellä oli paistanut aurinko ja ollut hyvä ilma, mutta just se päivä kun me mentiin sinne niin satoi kaatamalla vettä :( se oli tosi iso harmi, koska kuvien ottaminen oli hankalaa eikä päästy esim käymään siellä Central Parkissa ollenkaan. Tän lisäksi ruuhkat oli ihan järkyttävät joten paikasta toiseen siirtyminen bussilla vei ikuisuuden. Käytiin Rockefeller Centerin päällä, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa joku pari tuntia ja piti sitten kävellä Empire State Buildingille, josta lähti kyyti takaisin koululle. 

Käytiin Heidin kanssa NHL-kaupassa, Time Squarella, Bryant Parkissa ja syömässä Panera Breadissa :) mun piti myös päästä semmoseen krääsä-kauppaan, koska oli pakko saada muutama postikortti! 

Times Square on aina ollut mun suurimpia unelmia!

Perjantaina mun piti herätä 7 lähtevään bussiin ja aamupala tarjoiltiin jo 6 joten jäi yöunet vähän vähälle :( mun lento lähti JFK:ltä Atlantaan vasta 13:30 eli oottelen 3 tuntia lentokentällä yhden espanjalaisen tytön kanssa, joka lensi myös Atlantaan. Kävin tän oottelun aikana ekaa kertaa Donkin Donutsissa. Voi että oli hyvää!!!

New Yorkista Atlantaan ei ollut kuin kahden tunnin lento mutta nukuin sen koko matkan. Olin aivan rättipoikkiväsyny. Kentällä tapasin sen host-äidin kun se työskentelee siellä! Ajettiin sitten sen kanssa n. 2 tuntia Atlantasta näiden kotikaupunkiin. Mentiin suoraan syömään koko perheellä ravintolaan ja myös isovanhemmat ja isoisoäiti oli mukana :) hirveen mukavia oli kyllä kaikki heti ensitapaamiselta asti! 

Kun päästiin kotiin annoin perheelle tuliaiset ja lapset tykkäsi hirveästi niistä poroista ja muumi-pelistä! Rakastuin mun huoneeseen heti kun näin sen! Ensinnäkin se on samankokoinen kun mun oma kämppä oli ja niin sievä :) pyödällä odotti myös lasten leipomat keksit ja kortti mulle! ♥

Illalla kun tultiin niin myöhään niin en kerennyt hirveästi nähdä maisemisia, mutta aamulla kun avasin verhot niin näky oli tämä:

Täällä on aivan ihana luonto kyllä! Niin paljon metsää, vettä ja elämiä joka puolella :) Lauantaina mentiin käymään lähikaupungin luontokeskuksessa koko perheen kanssa ja ne näytti mulle muutenkin paikkoja. Tämä kaupunki missä asutaan on aika pieni, mutta lähellä on isompia kaupunkeja ja Atlanta suurinpiirtein sen 1,5 tunnin päässä. 

Sunnuntaina alettiin valmistautua Halloweeniin joka oli maanantaina! Kaiversin mun ekan kurpitsan!

Maanantaina olin kotona sen äidin kanssa ja hoidettiin lapsia yhdessä, että opin rutiinit yms. Illalla mentiin sitten Trick or Treat kierrokselle naapuruston muiden lasten kanssa. Kierreltiin semmoisen pienen lava-auton perään laitetun kärryn kyydissä taloja. Ihme kyllä minusta koristelut ei olleet niin over-the-top mitä ois voinut luulla! Ne oli hyvin minimaalisia, mutta asuihin oli kaikki panostaneet! Ja hirveästi oli supersankariasuja! 

Tiistaina perheen äiti oli vielä kotona ja vietiin lapset "kouluun" kahdeksaksi. Nämä siis kutsuu ihan tavallista päiväkotia kouluksi. Lapset on koulussa 8-12 kolmena päivänä viikossa ja kaksi päivää siis kokonaan kotona. Niinä päivinä kun ovat koulussa niin mulla on pari tuntia päivällä vapaata :) keskiviikkona oli mun ensimmäinen oikea päivä!! Vein lapset kouluun, pesin pyykkiä, tiskasin, siivoilin ja hain lapset 12. Tein lounasta, lapset otti päikkärit, leikittiin ja sitten vanhemmat tulikin jo kotiin :) eka päivä sujui kyllä hyvin! 

Päivät on pitkiä, mutta ne on ainakin tähän mennessä menneet aika nopeaa. Herään arkena joka aamu kuudelta. Siinä on n. tunti aikaa laittautua ja valmistautua ennen kun lapset herää. Muutamana päivänä oon herännyt kuudelta, pitänyt tauon kun lapset on koulusssa ja ollut töissä 7 asti. Ne päivät tuntuu tosi pitkiltä, mutta onneksi niitä on vaan pari päivää viikossa. 

Musta on ihana huomata, että nuo lapset oikeasti tykkää musta. Heti alusta asti ne on halunnu koko ajan leikkiä mun kanssa, halata, näyttää mulle kaikkea ja toissapäivänä se 3v. poika vaati, että minä vien sen nukkumaan illalla eikä äiti! Ja viime yönä kun se heräsi kuumeisena niin oli sanonut äidille, että haluaa nähdä mut :D host-äiti oli vaan sanonut, että eivät herätä mua kahdelta yöllä vain sen takia. Kuinka söpöä! ♥

Tämä perhe on kyllä aivan ihana! Ovat tosi huolehtivaisia ja aina kysymässä tarviinko jotain ruokaa, juomaa, lisäpeittoa yms. Ne on myös tosi rentoja ja huumorintajuisia! Kaikki on siis tosi hyvin täällä :) ainoa asia mistä oon vähän huolissani on, että löydänkö kavereita täältä, kun ei täällä oo muita au paireja ihan lähellä (ja koko osavaltiossa taitaa olla vaan minä ja se espanjalainen) ja tämän kaupungin ikäjakauma on hyvin eläkeläispainotteinen. Ja loput on lapsiperheitä, Mutta eilen tapasin mun LCC:n (joka on siis Cultural Caren kautta semmoinen "tukihenkilö", joka järjestää au paireille tapaamisia ja auttaa kaikessa missä tarvii) ja se sanoi, että mielellään tutustuttaa mut hänen kavereihin ja voidaan tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Eli tämä pelko vähän hälveni nyt :) koska jos saisin vaan täältä kavereita niin kaikki olisi täydellistä! Ympäristö on aivan huikea, perhe on aivan ihana ja muutenkin tuntuu aivan mulle sopivalta paikalta :)

Tähän loppuun vielä vähän kuvia tästä uskomattomasta luonnosta täällä! ♥

Tää on läheisen hotellin rannalta

Tämän järven rannalla asutaan :)

                               

Yritän nyt päivittää paremmin, kun arki lähtee pyörimään :)

-Annika

New York here we come! 

Äääääää!!!! Huomenna lähtö! Nyt se paniikki iski oikein kunnolla :D jännittää ihan hulluna ja vähän pelottaakin! Mutta silti ei sitä oikein vieläkään tajua, että on lähdössä vuodeksi pois. Kaikki on pakattu ja huomenna kahden aikoihin lähtee lento New Yorkiin! 

Tänä viikonloppuna on ollut niin paljon ohjelmaa, ettei ole kerennyt panikoida, kun vasta nyt. Torstaina siis lensin Oulusta Helsinkiin ja sitäkin lentoa jännitin hulluna, mutta hyvin meni. Oli vaan tosi vaikea sanoa heipat perheelle jo siinä vaiheessa :( varsinkin mun 8-vuotiaalle pikkusiskolle joka itki koko aamun kun lähdin. Siinä murrun itsekin ensi kertaa itkuun tän lähdön suhteen. Tulee niin ikävä ♥

Perjantaina pyörittiin serkun kanssa Helsingissä ja lauantaina soitelin perheen ja kavereiden kanssa ja tein armotonta testipakkailua ja sumplimista mitä laitan mihinkin laukkuun. New Yorkissa siis saadaan koululla ottaa huoneeseen vain käsimatkatavarat eli iso matkalaukku menee jonnekin "varastoon" eikä sinne pääse koko ajan käymään niin pitää pakata kaikki 4 päivän tarvittava lentolaukkuun ja käsilaukkuun. 

Lauantaina puhuttiin myös vielä host-perheen kanssa ja ihana kuulla, että ne oottaa niin innolla minun tapaamista ♥ Minäkin ootan heidän tapaamistaan, mutta jännittäähän se ihan hulluna! Kyllähän sitä välillä tulee ihan hullu olo, että lähtee maailman toiselle puolelle tuntemattomaan perheeseen töihin ja asumaan, mutta mulla on kova luotto tähän perheeseen, vaikuttavat oikeasti aidoilta ja rennoilta ihmisiltä!




Lauantaina illalla käytiin Linnanmäen valokarnevaaleilla ihastelemassa valoja. Mutta hyi että siellä oli porukkaa! Harjoitusta New Yorkia varten :D 

Tänään sunnuntaina oon ihan vain rentoutunut (sen verran kuin oon pystynyt!) ja syönyt ihania ruokia ja herkkuja, joita enon vaimo on loihtinut ♥ saunan jälkeen tuli oikeasti paha olokin kun mietin tätä lähtöä. Luulen, että rauhoitun kun pääsen koneeseen eli laukut on hyväksytty ja matka oikeasti alkaa!

Olen kuullut, että Training Schoolilla on tosi rankkaa. Opiskelupäivät on jotain 10 tuntisia ja siihen aikaeroväsymys päälle. Sitä en odota, mutta kiva tavata muita au paireja ja sitä New York touria odotan ihan intopiukeana!!! 

Seuraavaan päivivtykseen voi mennä aikaa, koska koululta tuskin ehdin kirjoittaa ja pari ekaa päivää perheessä menee varmasti omissa kiireissään. Ensi viikon perjantaina siis tapaan perheen ja viikonloppuna juhlitaan Halloweenia! Se on paljon isompi juttu Amerikassa kuin täällä, joten sitä odotan innolla :) Hui! 

Nyt peukut pystyyn, että lento ja lennolle pääsy sujuu hyvin! :)

See you soon!

-Annika

Lähtölaskentaa!

Lähtö lähenee! Enää 6 päivää! Ihan hullua! 

Ihme kyllä semmosta kunnon paniikkia, (jonka minut tuntien olisi pitänyt tulla!), ei ole ollut. Koko ajan tiedostan, että lähtö lähenee, mutta jännitys ei ole vielä vallannut mieltä :) Minä tunnetusti jännitän jo ihan sitä, jos pitää kotimaassa reissata tuntemattomaan paikkaan tai jos pitää soittaa virallisia puheluita, joten on hyvin epänormaalia, ettei tästä, ehkä elämäni isoimmasta muutoksesta, ole (VIELÄ) sitä paniikkia kehittynyt. Mutta kyllä se joku päivä tässä varmasti iskee... tai viimeistään koneessa sitten!

Lähtö realisoitui ehkä eniten, kun postissa tuli mun tilaamat dollarit! Ne on ihan hirveen hienoja, mutta niin värittömiä ja ohkasia! Ihan kun leikkirahaa :)

Läksäreitä on pidetty jo useammat, koska ei ole mahdollisuutta koota kaikkia kavereita ja sukua yhteen kun ovat niin eri paikoissa. Kavereiden kanssa pidettiin läksärit yhtenä sunnuntaina rennoissa merkeissä: syötiin, juteltiin ja katsottiin minun tekemä video, jonka tein kavereille :) 

Huiput tyypit ♥ Amina oli Skypen kautta mukana koko ajan ja Ullekin oli paikalla, vaikkei kuvassa näykkään!
PS. Maija Aikio haluaa julkisuutta, joten erityinen shout out sulle ♥

Mummin, vaarin ja tädin kanssa juhlittiin sitten Vaarin synttäreitä ja minun läksäreitä Sodankylässä. Hyvästä ruuasta, seurasta ja maisemista ei ollut kyllä puutetta ♥ myös papan ja isomummon kanssa herkuteltiin. Läksiäiset olleet pelkkiä syöminkejä :D

Mummi ja täti taikoi huiput herkut ♥

Kotona äidin ja isän ja sisarusten kanssa mentiin myös rennoissa tunnelmissa: syötiin, saunottiin, ulkoiltiin ja vähän tunteiltiin. 

Nyt on mun viimeiset päivät kotona, kun torstaina jo lennän Oulusta Helsinkiin ja siellä vietän sitten viikonlopun enon perheen luona! Nämä viimiset päivät kotona vietän armottoman pakkauksen parissa :/ koitan myös nähdä vielä rakkaita ystäviä ja lenkkeillä tutuissa maisemissa ja saunoa ♥

Tuo pakkaaminen on oikeasti tosi haastavaa! Vaatteiden osalta erityisesti :( oon tosi huono karsimaan mitä oikeasti tarviin ja mitä ilman voin siellä elää. Pitäisi koko ajan pitää mielessä, että siellä tulee shoppailtua PALJON, joten ei tarvitse ottaa koko arsenaalia mukaan. Vaikeaksi tän tekee myös se, että lennän Norwegianilla Helsinkiin ja siellä on vähän pienemmän painorajat kuin sitten taas American Airlinesilla, jolla lennän Helsingistä New Yorkiin. Norwegianilla esim. käsimatkatavarat saa painaa max 10 kg, kun taas AA:lla ei ole painorajoitusta niille. 

New Yorkissa tosiaan vietetään sitten maanantai - perjantai Au pair Training Schoolilla, jossa opetellaan kaikkea tarpeellista au pair vuoteen liittyvää: tutustutaan Amerikan kulttuuriin, käydään ensiapu-kurssi, tehdään ryhmätöitä yms. Opiskelun lisäksi päästään New York kaupunkikierrokselle, jota odotan tosi paljon! ♥ Mun unelma on tosi pienestä asti ollut päästä New Yorkiin ja nyt se toteutuu! En malta odottaa! Voitte odottaa paaaljon kuvia sitten sieltä tourilta! 

Koitan kirjoitella vielä lähdön tunnelmia sunnuntaina! Ehkä se paniikkikin on siihen mennessä ehtinyt hiipiä ;)

-Annika

Piece of cake 

Nyt on viisumihaastattelukin selätetty! :)

Jännitin sitä ihan hulluna, mutta se oli loppujen lopuksi tosi yksinkertainen ja nopeesti ohi. 

Menin siis Yhdysvaltojen suurlähetystöön keskiviikkona ja turvatarkastuksen jälkeen odotustilaan odottamaan omaa vuoroa vuoronumeron kanssa. Ensin kutsuttiin 3.luukulle, jossa virkailija otti dokumentit ja passin. Tän jälkeen oli hetki odottelua ja sit 2.luukulla otettiin elektronisesti sormenjäljet. Viimeiseksi kutsuttiin sitten 1.luukulle, jossa virkailija kyseli englanniksi, että miksi olen menossa Yhdysvaltoihin, mitkä on sen mun host-petheen vanhempien nimet ja montako lasta heillä on. Ilman, että se virkailija edes kysyi niin luettelin lasten nimet ja niiden iät. Sitten se vain totesi, että "Very well, your visa is accepted. Have a nice day!" Siinä se :) Ja tämä koko homma kesti vain puoltoista tuntia. Olen nimittäin kuullut, että jollain on kestänyt 3+ tuntia, että selvisin sinänsä tosi lyhyessä ajassa. 


Sinänsä koen, että kaiken tuon olisin voinut tehdä pohjoisesta käsinkin. Lähettänyt dokumentit postissa, sormenjäljet otattanut poliisilla ja hoitanut haastattelun puhelimessa, mutta sinänsä ymmärrän kyllä miksi tämä prosessi on niin tarkka. Ja pääsinpä käymään tällä etelän reissulla ja näkemään kavereita ja sukulaisia :) 

On tosi huojentunut olo, että tuokin on nyt hoidettu! Vielä on tosiaan muutama virallinen asia hoidettavana: kansainvälinen ajokortti ja ilmoitukset virastoihin!

Huojentunut olen siitäkin, että sain oikeastaan heti edellisen blogipostauksen jälkeen ne lentoliput! Suora lento ja toinenkin suomalainen samalla lennolla :) eli ei tarvitse matkustaa yksin tai vaihtaa konetta, that's the dream! Ollaan tän tytön kanssa juteltua facebookin kautta ja nähtiinkin eilen mun haastattelun jälkeen! Ihana, kun on joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea. 

Oli ihan pakko ostaa nolo-turisti paita rättikaupasta 
viisumihaastattelun jälkeen, kun halvalla sain! :)

Seuraava etappi olisi alkaa miettiä mitä pakata! Tiedän, että tästä tulee mulle aivan äärettömän vaikeaa, sillä vaatteiden karsiminen tulee olemaan haastavaa. Tiedän ettei kesävaatteita kannata hirveästi viedä, koska kesään on niin paljon aikaa, että ehdin shoppailla sieltä sitten vaatteita. Eli syksy- ja talvivaatteet on nyt mihin panostan. Siellä tulee kuulemma talvella "oikeasti kylmä" host-perheen mukaan, mutta sitä ei oikein tiedä mikä heille on "oikeasti kylmä". Suomalaisena (ja vielä lappilaisena) on tottunut, että oikeasti kylmä on lähempänä -25 astetta. 

Tajusin tuossa ennen viisumihaastattelua, että enää kuukausi lähtöön ja nyt kuukauden päästä olen jo perheen luona! Hullua! Niin paljon vielä kaikkea hommaa ja ihmisiä joita nähdä. 

Koitan kirjoittaa vielä ennen lähtöä ainakin pakkaamisesta, läksäreistä ja väistämättömästä paniikista! :D



-Annika

Hello and welcome!

Mietin pitkään aloitanko kirjoittamaan minkäänlaista blogia au pair-vuodestani, mutta tämä on ehkä helpoin tapa dokumentoida kaikkea mitä vuoden aikana tapahtuu ja jakaa muistot ja fiilikset myös muiden kanssa :) kirjoittaminen on minulle aina ollut muutenkin henkilökohtaisesti hyvä tapa purkaa tunteita ihan laidasta laitaan, esim. niin koti-ikävästä ja ahdistuksesta kuin iloisistakin fiiliksistä! Pyrin päivittämään tätä blogia niin paljon kuin mahdollista, koska tiedän, että monet kaverit ja sukulaiset tätä seurailee! Toivottavasti myös jotkut muutkin eksyvät tätä lukemaan ja joku innostuisi myös au pairiksi lähdöstä :) 

Mutta ehkä on ihan tarpeellista kertoa vähän taustoja minusta ensin ja missä vaiheessa au pair-vuoteeni valmistautuminen on! Olen siis Annika 23v. ja valmistuin keväällä Lapin ammattikorkeakoulusta sosinomiksi ja suoritin samalla lastentarhanopettajan pätevyyteen oikeuttavat opinnot. Au pairiksi olin alunperin lähdössä jo lukion jälkeen, mutta ei löytynyt tuolloin tarpeeksi rohkeutta lähteä vielä rapakon toiselle puolelle. Amerikkaan matkustamisesta olen kuitenkin unelmoinut jo ylä-asteelta saakka :) Kun olin opiskellut ammatin lastenhoidon ja kasvatuksen parissa niin tämä vuosientakainen unelma nousi taas vahvana mieleen, Lähipiiri kuitenkin kannatti vahvasti myös ammattiavastaavien töiden etsintään. Päätin sitten antaa kummallekin vaihtoehdolle mahdollisuuden: etsin viime keväänä työpaikkoja lastentarhanopettajana, mutta ilmoittauduin myös Cultural Caren au pair infoon. 

Tässä kuvassa muuten ihanilta ystäviltä saatu synttärilahja ja Amerikka-kortti ♥

Minun au pair prosessi tähän saakka 

Kävin huhtikuussa 2016 infossa ja sen jälkeen jäi tosi vahva fiilis, että haluan au pairiksi! (täytyy tähän väliin kehua tuota infoa ihan mahottomasti! Infon pitäjä oli energinen, innostava ja hyvin osasi vastata kaikkiin kysymyksiin!) No en tehnyt lopullista päätöstä vielä kuitenkaan. Toukokuussa sain kutsun työhaastatteluun yksityiseen päiväkotiin ja olin siitäkin innoissani. Työhaastattelu sujui ainakin omasta mielestäni hyvin ja he lupasivat ilmoitella piakkoin saisinko paikan. Kun pääsin haastattelusta kotiin aloin miettiä tilannetta, että saisin paikan tuosta päiväkodista. Silloin pitäisi päättää haluanko ottaa paikan vastaan vai lähteä au pairiksi. Ja koska päätös tulisi pian niin nyt oli miettittävä mitä seuraavan vuoden haluaa oikeasti tehdä. Tulin siihen tulokseen, että töissä ehdin Suomessa olla tulevaisuudessakin, au pairiksi lähtö tuskin enää olisi yhtä helppoa muutaman vuoden päästä. Tämän päätöksen tehtyäni en enää etsinyt töitä vaan keskityin täysillä tekemään hyvän hakemuksen Cultural Carelle, jotta saisin mahdollisimman sopivan host-perheen. Eikä sieltä päiväkodista koskaan kuulunut mitään, joten päätös oli täysin oikea!

Toukokuun aikana tein tosiaan hakemukseni valmiiksi. Hakemuksen tekeminen vei aikaa, mutta se oli minusta loppujen lopuksi aika mukavaa hommaa :) siellä piti kertoa esim. harrastuksista, omasta perheestä, lastenhoitokokemuksesta, mahdollisista sairauksista, omista tavoitteista au pair-vuodelle ja onko rajoituksia sen suhteen millaiseen perheeseen on valmis menemään. Itse en rajoituksia hirveästi laittanut. Hoidettavien lasten määräksi laitoin max 4 ja että, perheeseen, jossa on kissa en voi mennä, koska minulla on lievä kissa-allergia. Ja toisin kuin moni luulee niin mitään paikka- ja osavaltiotoiveita ei saa esittää missään vaiheessa.

Kun tuo hakemus oli valmis niin minut hyväksyttiin virallisesti au pair-ohjelmaan mukaan ja sain jäädä odottelemaan, että au paireja etsivät perheet lukeen minun profiilin ja saan matcheja! (Tätä au pairien matching prosessia voi hyvin muuten verrata nettideittailuun!) :) Ekan matching eli perheen joka oli minusta kiinnostunut sain kesäkuun alussa ja juteltiin heidän kanssa muutaman kerran. Ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, että "vau tuonne ehdottomasti haluan". He sitten päästivätkin minut etsimään muita perheitä. Tämän jälkeen tuli muutama match, joihin otin itse yhteyttä, kun heistä ei aluksi kuulunut. Kun kukaan ei muutamaan päivään vastannut, hylkäsin itse perheet, koska kenenkään heistä profiili ei innostanut. Sitten kesäkuun puolessa välissä, kun olin taas hylännyt yhden perheen, tuli uusi match, joiden profiilin luin heti. Olin aivan myyty! ♥ Perhe kertoi haluavansa au pairin, joka pitää luonnosta, opettaisi lapsille ja heille omasta kulttuuristaan mahdollisimman paljon, olisi perhekeskeinen ja haluaa osaksi heidän perhettään - ei vain lastenhoitajaksi. Kaiken lisäksi perhe asui järven rannalla ja heidän kuvistaan ja kirjeestään au pairille välittyi lämpö, rentous ja innostus toisesta kulttuurista tulevalle uudelle perheenjäsenelle! Muistan, että totesin ääneen profiilin luettuani, että "tää on mun perhe"! 

Soiteltiin tämän perheen kanssa pari kertaa ja perheen äiti totesi jo toisen puhelun lopuksi, että he todella haluavat minut heidän uudeksi au pairikseen erityisesti koska, minulla on ammatti alalta ja he uskovat, että sovin heidän perheeseensä täydellisesti. Menin hieman hämilleni, että he halusivat minut niin nopeasti. Sanoin, että minullakin on ollut alusta asti semmoinen fiilis heistä. Emme kuitenkaan sopineet vielä mitään virallisesti. Seuraavana päivänä he soittivat koko perheellä ja kysyivät olisinko heidän au pairinsa :) vastasin myöntävästi, mutta kerroin haluavani jutella vielä heidän nykyisen au pairinsa kanssa. Se sopi heille hyvin ja juteltuani au pairin kanssa tunne vain vahvistui siitä, että tämä perhe on täydellinen minulle. Olemme olleet sen jälkeen yhteysissä pari kertaa kuussa Skypen kautta :) 

Sitten alkoi tärkeiden papereiden hommaaminen. Lääkärintodistus, rikosrekisteriote, kaiken maailman suostumuslomakkeet, viisumihakemus jne. Tässä vaiheessa kaikki muut on hommattu paitsi itse viisumi (haastattelu on Helsingissä 28.9.!) ja kansainvälinen ajokortti (sitä ei voi hankkia kuin paria viikkoa ennen lähtöä). Vaikka aluksi ahdisti tuo paperisota niin ei se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, kun vaan rauhassa tekee ja kysyy, kun on epäselvyyksiä. Tässä Cultural Care on ollut suuri apu! Yksi syy siihen miksi lähden järjestön kautta oli se, että saan sieltä tukea jokaisessa prosessin vaiheessa ja sitä olen kyllä saanut! 

Lähden siis Georgian osavaltioon (lempinimeltää Peach State, hence blogin nimi) lähelle Atlantaa. Georgia on etelävaltoita ja mm. Florida ja Alabama ovat sen naapurivaltioita. Lennän 24.lokakuuta ensin New Yorkiin, jossa ollaan ensin 4 päivää Au Pair Training Schoolilla, jossa käydään läpi mm. ensiapukurssi ja muuta au pair vuoteen valmentavia kursseja ja tärkeitä asioita :) 28.10 saan sitten vihdoin lentää Georgiaan ja tavata host-perheeni :) 

Tällä hetkellä oon tosi innoissani lähdöstä! Välillä on niitä hetkiä, että tulee hirveä paniikki ja pelkää vaan kaikkea mikä voi mennä pieleen, mutta sillon yritän aina muistuttaa itseäni, että tämä on ollut jo melkeen 10 vuotta mun unelma :) just nyt toivon vaan, että kun saan mun lentoliput pian, että lento ois suora! Koneen vaihtaminen on mun personal hell. Joten fingers crossed että se ois suora lento! Helpottaisi lentämiseen liittyvää paniikkia pikkasen!

Kirjoittelen seuraavan kerran varmasti viisumihaastattelun jälkeen, koska se on nyt seuraava etappi matkallani kohti elämäni seikkailua! :)

-Annika