 |
| Puut kukkii pinkkinä ♥ |
 |
| Aina on nimi väärin :D |
Kuntoilun pariin oon palannut sairastelukierteen ja matkustelun jälkeen. Oli se vaan vaikeaa aloitaa uudestaan salilla käynti, mutta ihana fiilis tulee, kun jaksaa sinne raahautua. Oon myös tehnyt pitkiä kävelylenkkejä iltaisin, kun täällä siirrettiin kelloja vähän aikaa sitten ja nyt on tunnin pidempään valoisaa. Nyt on myös kova säästökuuri menossa, koska kaikella todennäköisyydellä lähden tämän au pair vuoden lopuksi matkustuskuukaudelle!! Se on ollut haavena alusta asti, mutta nyt näyttää, että se voisi todella toteutuakkin! Rahaa vaan pitää säästellä aika mukavasti... latasin oikein budjetti appin auttamaan tässä projektissa :D so far so good. Täällä on sinänsä helppo säästää, jos jää vaan kotiin eikä lähde kaupungille tai shoppailemaan joka viikonloppu.
Tähän liittyen yksi asia, joka on painanut mun mieltä nyt jonkin aikaa. Tää perhe siis kysyi multa jo tammikuussa, että voisinko jäädä toiseksi vuodeksi. Mä päätin jo ennen kuin lähdin koko au pair vuodelle, että teen tätä vain vuoden. Tai että pitäisi tapahtua jotain todella mullistavaa, että jäisin. Mutta täällä ollessa oon koko ajan ollut sillä mielin, että lähden vuoden jälkeen kotiin. Ongelma tässä on kuitenkin nyt se, että en tuolloin tammikuussa enkä vieläkään oo kertonut tuolle perheelle, että lähden. Koko ajan ootan semmosta täydellistä hetkeä kertoa, mutta se tuntuu niin hankalalta sanoa ääneen, kun sitten siitä tulee lopullista. Ja kun oon kuitenkin täällä viihtynyt tosi hyvin ja rakastan koko tätä perhettä. Eilen kun oltiin isomummolla syömässä niin kun oltiin lähdössä niin se veti mut sivuun ja halasi tosi pitkään ja sanoi kuinka rakas hänelle olen ja kuinka hyvää huolta pidän noista lapsista ja kuinka mahtava olen. Kyllä tommoset hetket sykähdyttää ja saa miettimään... Mutta olen päätökseni tehnyt ja nyt pitäisi saada se vain sanottua ääneen.
Suomesta on ikävä niin monia asioita niin kirjoitin tuossa listaa mitä kaipaan (perheen ja ystävien lisäksi tietysti) ja ajattelin jakaa sen täällä:
- Tottakai sauna, ruisleipä, salmiakki - ne perus! Ja karjalanpiirakat!
- Kunnon suklaa! Täällä monet suklaat (esim. Hersey's) maistuu minusta oksennukselta.
- Julkiset yhteydet toimii! Siis myös Lapin yhteydet loistaa toimivuudelleen verrattuna tänne.
- Katuvaloja (ei täällä pienemmissä kaupungeissa tai maanteillä ole)
- Oikeita mittayksikköjä! Pikku hiljaa alkaa kuitenkin Farenheitit meneen jakeluun
- Juomakelpoista hanavettä! Monissa osavaltioissa sitä voi hyvin juoda ja täälläkin monissa kaupungeissa se on juomakelpoista, mutta ei se hyvää ole! Pullotettua vettä täällä vedetään.
- Punaisia hiusvärejä, koska täällä on tosi vaikeaa löytää, varsinkin kestovärejä. Semmosia punaruskeita löytyy, mutta en ole löytänyt mistään kaupasta tai netistäkään ihan tulipunaisia kestovärejä.
- GMOton ruoka! Täällä pitää oikeasti etsiä kaupasta ruokia ja raaka-aineita, joissa ei ole GMOta eli geenimuunneltuja ainesosia. Suomessahan ne on kielletty. Suomessa on myös niin paljon helpompi syödä terveellisesti.
- Suomalaiset on minun mielestä paljon luotettavampia ja täsmällisiä kuin jenkit. Ja lupaukset pidetään ja ne muistetaan! Täällä ollaan vähän liiankin rentoja monien asioiden suhteen.
- Tervejärkinen presidentti :D
- Sitä, että saat mennä esim. kauppaan aivan introverttinä ja olla puhumatta kellekkään! Täällä jos menet kauppaan niin suurinpiirtein kaikki vastaantulijat tervehtii ja kyselee kuulumisia, kommentoi sun ostoksia tai puhuu säästä :D yleensä se ei mua häiritse, mutta joinain päivinä tekisi mieli vaan kävellä pää painoksissa ja olla puhumatta kellekään.
- Jääkiekko ja Formulat! Georgiassa nää ei ole iso juttu, koska näillä ei ole menestyvää jääkiekko joukkuetta eikä Amerikassa yleensäkään seurata Formuloita, kun ei ole Amerikkalaisia kuskeja. Vaikka yksi GP kylläkin ajetaan Texasissa.
Koitan seuraavaan blogia varten kirjoittaa listaa taas asioista, mitkä on täällä minusta paremmin tai mistä tykkään enempi kuin Suomessa :) ihan tasavertaisuuden nimissä.
Viime viikolla oli St. Patrick Day ja lapsilla oli juhlat puistossa! Lauantaina tapasin yhden Suomalaisen naisen joka asuu tunnin matkan päässä. Oli kiva päästä puhuun vähän Suomea ja hengata yhdessä ♥ käytiin paikallisessa sarjakuvakaupassa! Oon aina halunnut käydä tuon tyylisessä paikassa Rillit Huurussa-sarjan innoittamana! Yhdeltä hyllyltä löytyi muumi-kirjoja!
- Suomalaiset on minun mielestä paljon luotettavampia ja täsmällisiä kuin jenkit. Ja lupaukset pidetään ja ne muistetaan! Täällä ollaan vähän liiankin rentoja monien asioiden suhteen.
- Tervejärkinen presidentti :D
- Sitä, että saat mennä esim. kauppaan aivan introverttinä ja olla puhumatta kellekkään! Täällä jos menet kauppaan niin suurinpiirtein kaikki vastaantulijat tervehtii ja kyselee kuulumisia, kommentoi sun ostoksia tai puhuu säästä :D yleensä se ei mua häiritse, mutta joinain päivinä tekisi mieli vaan kävellä pää painoksissa ja olla puhumatta kellekään.
- Jääkiekko ja Formulat! Georgiassa nää ei ole iso juttu, koska näillä ei ole menestyvää jääkiekko joukkuetta eikä Amerikassa yleensäkään seurata Formuloita, kun ei ole Amerikkalaisia kuskeja. Vaikka yksi GP kylläkin ajetaan Texasissa.
Koitan seuraavaan blogia varten kirjoittaa listaa taas asioista, mitkä on täällä minusta paremmin tai mistä tykkään enempi kuin Suomessa :) ihan tasavertaisuuden nimissä.
Viime viikolla oli St. Patrick Day ja lapsilla oli juhlat puistossa! Lauantaina tapasin yhden Suomalaisen naisen joka asuu tunnin matkan päässä. Oli kiva päästä puhuun vähän Suomea ja hengata yhdessä ♥ käytiin paikallisessa sarjakuvakaupassa! Oon aina halunnut käydä tuon tyylisessä paikassa Rillit Huurussa-sarjan innoittamana! Yhdeltä hyllyltä löytyi muumi-kirjoja!
Sunnuntaina oli raskas, mutta sanoinkuvailettoman upea päivä! Lähdettiin mun LCCn kanssa heti aamusta ajamaan Tallulah Fallsiin! Vaellettiin joku 5 kilsaa tuolla Tallulah Fallsissa vesiputouksien ympärillä! Oltiin niin korkealla ja yhdesti piti mennä semmosen heiluvan riippusillan yli ja olin ihan paniikissa aluksi. But I did it!!! Oli ihan sairaan siistiä nähdä vesiputoukset noin läheltä :D
Ajettiin sitten seuraavaan paikkaan eli Panther Creekiin ja jossa vaellettiin yli 10 kilsaa taas yhdelle vesiputoukselle, jonne mentiin sitten uimaan. Se vesi oli hyytävän kylmää, mutta oli sen arvoista!! Illalla 7 aikaan oltiin sitten matkalla takaisin ja jalat huusi hoosiannaa! Oli kyllä huippu reissu! ♥
Tän viikon alku on sitten ollut vähän raskaampi. Tuli ensimmäistä kertaa vähän konfliktia perheen (tai no host-äidin) kanssa... ei ole siis kyse mistään hirvittävän isosta asiasta, mutta minä herkkänä tyttönä heti hieman ylireagoin ja aloin miettiä pahinta! Mutta kaikilla on nyt täällä stressiä, kun on paljon töitä ja kiirettä, niin ei ihmekkään jos välillä tulee väärinymmärryksiä ja pikku riitoja. Me ollaan kuitenkin molemmat järkeviä ihmisiä ja minä haluan täällä olla ja he edelleen tykkää minusta niin paljon, että eiköhän saada asiat puhuttua läpi :)
Ja just eilen, kun olin vähän pahalla mielellä tuosta jutusta niin Heidi (minun ihana au pair-kollega) laittoi niin tsemppaavan ja positiivisen viestin mulle, että itku tuli ja muistin taas, että kuinka mahtava kokemus tämä on ja kuinka paljon kaikkea ihanaa ja hauskaa on vielä edessä!! Mulla ei täällä Georgiassa ole paljoa kavereita, mutta onneksi on Heidi, joka on samassa maassa, samassa tilanteessa ja kuuntelee aina kaikki minun ilot ja surut. Tottakai kaverit ja perhe Suomessakin tukee uskomattomalla tavalla, mutta ihanaa, että täälläkin (vielä suht lähellä) on joku tärkeä ihminen ♥
Tajusin nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla kuinka iso juttu tämä au pairiksi lähtö mulle oli. Minä oon aina ollut tosi ujo, pelokas ja mukavuudenhaluinen ihminen. En ole koskaan asunut suurkaupungissa tai edes lähellä sellaista. Oon aina pysytellyt mun mukavuusalueella ja tehnyt tuttuja turvallisia asioita. Mutta mulla on ollut yläasteelta asti unelma lähteä Amerikkaan ja toteutin sen! En välillä vieläkään usko, että uskalsin lähteä. Tuntuu ihan hullulta, mutta toisaalta tämä oli just sitä mitä tarvitsin. Oon jo tähän mennessä kasvanut paljon. Oon rohkeampi enkä ahdistu enää niin helposti. Oon oppinut, että uusien asioiden tekeminen on pelottavaa, mutta sen arvoista. Olen myös oppinut arvostamaan niin monia asioita Suomessa, mutta myös sopeutunut toisen maan kulttuuriin. Ei pelota enää puhua englantia tai pelätä ettei mua ymmärretä. Oon myös itsenäistynyt entisestään ja opetellut elämään hetkessä! Kaiken tämän lisäksi oon saanut sitä kauan kaipaamaani itseluottamusta edes himpun verran lisää. Se on aika mahtava tunne! Ja oon myös tavannut niin paljon uusia ja erilaisia ihmisiä, joista olen tosi kiitollinen ja tiedän, että osan kanssa tulee pidettyä yhteyttä vielä pitkään!
Vaikka välillä on vaikeita hetkiä ja koti-ikävä niin tämä kokemus on antanut jo tähän asti niin paljon. ♥ Toivottavasti jatkossakin! 5 kuukautta on pian mittarissa!
PS. tämä mun blogi julkaistiin nyt Suomen Cultural Caren nettisivuilla!! Toivottavasti tulee lisää lukijoita ja jos joskus joku keksii tätä lukiessa mitä vaan kysyttävää niin kirjoita kommentteihin niin vastailen seuraavassa blogissa :)
Ja just eilen, kun olin vähän pahalla mielellä tuosta jutusta niin Heidi (minun ihana au pair-kollega) laittoi niin tsemppaavan ja positiivisen viestin mulle, että itku tuli ja muistin taas, että kuinka mahtava kokemus tämä on ja kuinka paljon kaikkea ihanaa ja hauskaa on vielä edessä!! Mulla ei täällä Georgiassa ole paljoa kavereita, mutta onneksi on Heidi, joka on samassa maassa, samassa tilanteessa ja kuuntelee aina kaikki minun ilot ja surut. Tottakai kaverit ja perhe Suomessakin tukee uskomattomalla tavalla, mutta ihanaa, että täälläkin (vielä suht lähellä) on joku tärkeä ihminen ♥
Tajusin nyt myös ensimmäistä kertaa kunnolla kuinka iso juttu tämä au pairiksi lähtö mulle oli. Minä oon aina ollut tosi ujo, pelokas ja mukavuudenhaluinen ihminen. En ole koskaan asunut suurkaupungissa tai edes lähellä sellaista. Oon aina pysytellyt mun mukavuusalueella ja tehnyt tuttuja turvallisia asioita. Mutta mulla on ollut yläasteelta asti unelma lähteä Amerikkaan ja toteutin sen! En välillä vieläkään usko, että uskalsin lähteä. Tuntuu ihan hullulta, mutta toisaalta tämä oli just sitä mitä tarvitsin. Oon jo tähän mennessä kasvanut paljon. Oon rohkeampi enkä ahdistu enää niin helposti. Oon oppinut, että uusien asioiden tekeminen on pelottavaa, mutta sen arvoista. Olen myös oppinut arvostamaan niin monia asioita Suomessa, mutta myös sopeutunut toisen maan kulttuuriin. Ei pelota enää puhua englantia tai pelätä ettei mua ymmärretä. Oon myös itsenäistynyt entisestään ja opetellut elämään hetkessä! Kaiken tämän lisäksi oon saanut sitä kauan kaipaamaani itseluottamusta edes himpun verran lisää. Se on aika mahtava tunne! Ja oon myös tavannut niin paljon uusia ja erilaisia ihmisiä, joista olen tosi kiitollinen ja tiedän, että osan kanssa tulee pidettyä yhteyttä vielä pitkään!
Vaikka välillä on vaikeita hetkiä ja koti-ikävä niin tämä kokemus on antanut jo tähän asti niin paljon. ♥ Toivottavasti jatkossakin! 5 kuukautta on pian mittarissa!
 |
| Vielä muutama vesiputouskuva! |
PS. tämä mun blogi julkaistiin nyt Suomen Cultural Caren nettisivuilla!! Toivottavasti tulee lisää lukijoita ja jos joskus joku keksii tätä lukiessa mitä vaan kysyttävää niin kirjoita kommentteihin niin vastailen seuraavassa blogissa :)
-Annika
