Piece of cake 

Nyt on viisumihaastattelukin selätetty! :)

Jännitin sitä ihan hulluna, mutta se oli loppujen lopuksi tosi yksinkertainen ja nopeesti ohi. 

Menin siis Yhdysvaltojen suurlähetystöön keskiviikkona ja turvatarkastuksen jälkeen odotustilaan odottamaan omaa vuoroa vuoronumeron kanssa. Ensin kutsuttiin 3.luukulle, jossa virkailija otti dokumentit ja passin. Tän jälkeen oli hetki odottelua ja sit 2.luukulla otettiin elektronisesti sormenjäljet. Viimeiseksi kutsuttiin sitten 1.luukulle, jossa virkailija kyseli englanniksi, että miksi olen menossa Yhdysvaltoihin, mitkä on sen mun host-petheen vanhempien nimet ja montako lasta heillä on. Ilman, että se virkailija edes kysyi niin luettelin lasten nimet ja niiden iät. Sitten se vain totesi, että "Very well, your visa is accepted. Have a nice day!" Siinä se :) Ja tämä koko homma kesti vain puoltoista tuntia. Olen nimittäin kuullut, että jollain on kestänyt 3+ tuntia, että selvisin sinänsä tosi lyhyessä ajassa. 


Sinänsä koen, että kaiken tuon olisin voinut tehdä pohjoisesta käsinkin. Lähettänyt dokumentit postissa, sormenjäljet otattanut poliisilla ja hoitanut haastattelun puhelimessa, mutta sinänsä ymmärrän kyllä miksi tämä prosessi on niin tarkka. Ja pääsinpä käymään tällä etelän reissulla ja näkemään kavereita ja sukulaisia :) 

On tosi huojentunut olo, että tuokin on nyt hoidettu! Vielä on tosiaan muutama virallinen asia hoidettavana: kansainvälinen ajokortti ja ilmoitukset virastoihin!

Huojentunut olen siitäkin, että sain oikeastaan heti edellisen blogipostauksen jälkeen ne lentoliput! Suora lento ja toinenkin suomalainen samalla lennolla :) eli ei tarvitse matkustaa yksin tai vaihtaa konetta, that's the dream! Ollaan tän tytön kanssa juteltua facebookin kautta ja nähtiinkin eilen mun haastattelun jälkeen! Ihana, kun on joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea. 

Oli ihan pakko ostaa nolo-turisti paita rättikaupasta 
viisumihaastattelun jälkeen, kun halvalla sain! :)

Seuraava etappi olisi alkaa miettiä mitä pakata! Tiedän, että tästä tulee mulle aivan äärettömän vaikeaa, sillä vaatteiden karsiminen tulee olemaan haastavaa. Tiedän ettei kesävaatteita kannata hirveästi viedä, koska kesään on niin paljon aikaa, että ehdin shoppailla sieltä sitten vaatteita. Eli syksy- ja talvivaatteet on nyt mihin panostan. Siellä tulee kuulemma talvella "oikeasti kylmä" host-perheen mukaan, mutta sitä ei oikein tiedä mikä heille on "oikeasti kylmä". Suomalaisena (ja vielä lappilaisena) on tottunut, että oikeasti kylmä on lähempänä -25 astetta. 

Tajusin tuossa ennen viisumihaastattelua, että enää kuukausi lähtöön ja nyt kuukauden päästä olen jo perheen luona! Hullua! Niin paljon vielä kaikkea hommaa ja ihmisiä joita nähdä. 

Koitan kirjoittaa vielä ennen lähtöä ainakin pakkaamisesta, läksäreistä ja väistämättömästä paniikista! :D



-Annika