Piece of cake 

Nyt on viisumihaastattelukin selätetty! :)

Jännitin sitä ihan hulluna, mutta se oli loppujen lopuksi tosi yksinkertainen ja nopeesti ohi. 

Menin siis Yhdysvaltojen suurlähetystöön keskiviikkona ja turvatarkastuksen jälkeen odotustilaan odottamaan omaa vuoroa vuoronumeron kanssa. Ensin kutsuttiin 3.luukulle, jossa virkailija otti dokumentit ja passin. Tän jälkeen oli hetki odottelua ja sit 2.luukulla otettiin elektronisesti sormenjäljet. Viimeiseksi kutsuttiin sitten 1.luukulle, jossa virkailija kyseli englanniksi, että miksi olen menossa Yhdysvaltoihin, mitkä on sen mun host-petheen vanhempien nimet ja montako lasta heillä on. Ilman, että se virkailija edes kysyi niin luettelin lasten nimet ja niiden iät. Sitten se vain totesi, että "Very well, your visa is accepted. Have a nice day!" Siinä se :) Ja tämä koko homma kesti vain puoltoista tuntia. Olen nimittäin kuullut, että jollain on kestänyt 3+ tuntia, että selvisin sinänsä tosi lyhyessä ajassa. 


Sinänsä koen, että kaiken tuon olisin voinut tehdä pohjoisesta käsinkin. Lähettänyt dokumentit postissa, sormenjäljet otattanut poliisilla ja hoitanut haastattelun puhelimessa, mutta sinänsä ymmärrän kyllä miksi tämä prosessi on niin tarkka. Ja pääsinpä käymään tällä etelän reissulla ja näkemään kavereita ja sukulaisia :) 

On tosi huojentunut olo, että tuokin on nyt hoidettu! Vielä on tosiaan muutama virallinen asia hoidettavana: kansainvälinen ajokortti ja ilmoitukset virastoihin!

Huojentunut olen siitäkin, että sain oikeastaan heti edellisen blogipostauksen jälkeen ne lentoliput! Suora lento ja toinenkin suomalainen samalla lennolla :) eli ei tarvitse matkustaa yksin tai vaihtaa konetta, that's the dream! Ollaan tän tytön kanssa juteltua facebookin kautta ja nähtiinkin eilen mun haastattelun jälkeen! Ihana, kun on joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea. 

Oli ihan pakko ostaa nolo-turisti paita rättikaupasta 
viisumihaastattelun jälkeen, kun halvalla sain! :)

Seuraava etappi olisi alkaa miettiä mitä pakata! Tiedän, että tästä tulee mulle aivan äärettömän vaikeaa, sillä vaatteiden karsiminen tulee olemaan haastavaa. Tiedän ettei kesävaatteita kannata hirveästi viedä, koska kesään on niin paljon aikaa, että ehdin shoppailla sieltä sitten vaatteita. Eli syksy- ja talvivaatteet on nyt mihin panostan. Siellä tulee kuulemma talvella "oikeasti kylmä" host-perheen mukaan, mutta sitä ei oikein tiedä mikä heille on "oikeasti kylmä". Suomalaisena (ja vielä lappilaisena) on tottunut, että oikeasti kylmä on lähempänä -25 astetta. 

Tajusin tuossa ennen viisumihaastattelua, että enää kuukausi lähtöön ja nyt kuukauden päästä olen jo perheen luona! Hullua! Niin paljon vielä kaikkea hommaa ja ihmisiä joita nähdä. 

Koitan kirjoittaa vielä ennen lähtöä ainakin pakkaamisesta, läksäreistä ja väistämättömästä paniikista! :D



-Annika

Hello and welcome!

Mietin pitkään aloitanko kirjoittamaan minkäänlaista blogia au pair-vuodestani, mutta tämä on ehkä helpoin tapa dokumentoida kaikkea mitä vuoden aikana tapahtuu ja jakaa muistot ja fiilikset myös muiden kanssa :) kirjoittaminen on minulle aina ollut muutenkin henkilökohtaisesti hyvä tapa purkaa tunteita ihan laidasta laitaan, esim. niin koti-ikävästä ja ahdistuksesta kuin iloisistakin fiiliksistä! Pyrin päivittämään tätä blogia niin paljon kuin mahdollista, koska tiedän, että monet kaverit ja sukulaiset tätä seurailee! Toivottavasti myös jotkut muutkin eksyvät tätä lukemaan ja joku innostuisi myös au pairiksi lähdöstä :) 

Mutta ehkä on ihan tarpeellista kertoa vähän taustoja minusta ensin ja missä vaiheessa au pair-vuoteeni valmistautuminen on! Olen siis Annika 23v. ja valmistuin keväällä Lapin ammattikorkeakoulusta sosinomiksi ja suoritin samalla lastentarhanopettajan pätevyyteen oikeuttavat opinnot. Au pairiksi olin alunperin lähdössä jo lukion jälkeen, mutta ei löytynyt tuolloin tarpeeksi rohkeutta lähteä vielä rapakon toiselle puolelle. Amerikkaan matkustamisesta olen kuitenkin unelmoinut jo ylä-asteelta saakka :) Kun olin opiskellut ammatin lastenhoidon ja kasvatuksen parissa niin tämä vuosientakainen unelma nousi taas vahvana mieleen, Lähipiiri kuitenkin kannatti vahvasti myös ammattiavastaavien töiden etsintään. Päätin sitten antaa kummallekin vaihtoehdolle mahdollisuuden: etsin viime keväänä työpaikkoja lastentarhanopettajana, mutta ilmoittauduin myös Cultural Caren au pair infoon. 

Tässä kuvassa muuten ihanilta ystäviltä saatu synttärilahja ja Amerikka-kortti ♥

Minun au pair prosessi tähän saakka 

Kävin huhtikuussa 2016 infossa ja sen jälkeen jäi tosi vahva fiilis, että haluan au pairiksi! (täytyy tähän väliin kehua tuota infoa ihan mahottomasti! Infon pitäjä oli energinen, innostava ja hyvin osasi vastata kaikkiin kysymyksiin!) No en tehnyt lopullista päätöstä vielä kuitenkaan. Toukokuussa sain kutsun työhaastatteluun yksityiseen päiväkotiin ja olin siitäkin innoissani. Työhaastattelu sujui ainakin omasta mielestäni hyvin ja he lupasivat ilmoitella piakkoin saisinko paikan. Kun pääsin haastattelusta kotiin aloin miettiä tilannetta, että saisin paikan tuosta päiväkodista. Silloin pitäisi päättää haluanko ottaa paikan vastaan vai lähteä au pairiksi. Ja koska päätös tulisi pian niin nyt oli miettittävä mitä seuraavan vuoden haluaa oikeasti tehdä. Tulin siihen tulokseen, että töissä ehdin Suomessa olla tulevaisuudessakin, au pairiksi lähtö tuskin enää olisi yhtä helppoa muutaman vuoden päästä. Tämän päätöksen tehtyäni en enää etsinyt töitä vaan keskityin täysillä tekemään hyvän hakemuksen Cultural Carelle, jotta saisin mahdollisimman sopivan host-perheen. Eikä sieltä päiväkodista koskaan kuulunut mitään, joten päätös oli täysin oikea!

Toukokuun aikana tein tosiaan hakemukseni valmiiksi. Hakemuksen tekeminen vei aikaa, mutta se oli minusta loppujen lopuksi aika mukavaa hommaa :) siellä piti kertoa esim. harrastuksista, omasta perheestä, lastenhoitokokemuksesta, mahdollisista sairauksista, omista tavoitteista au pair-vuodelle ja onko rajoituksia sen suhteen millaiseen perheeseen on valmis menemään. Itse en rajoituksia hirveästi laittanut. Hoidettavien lasten määräksi laitoin max 4 ja että, perheeseen, jossa on kissa en voi mennä, koska minulla on lievä kissa-allergia. Ja toisin kuin moni luulee niin mitään paikka- ja osavaltiotoiveita ei saa esittää missään vaiheessa.

Kun tuo hakemus oli valmis niin minut hyväksyttiin virallisesti au pair-ohjelmaan mukaan ja sain jäädä odottelemaan, että au paireja etsivät perheet lukeen minun profiilin ja saan matcheja! (Tätä au pairien matching prosessia voi hyvin muuten verrata nettideittailuun!) :) Ekan matching eli perheen joka oli minusta kiinnostunut sain kesäkuun alussa ja juteltiin heidän kanssa muutaman kerran. Ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, että "vau tuonne ehdottomasti haluan". He sitten päästivätkin minut etsimään muita perheitä. Tämän jälkeen tuli muutama match, joihin otin itse yhteyttä, kun heistä ei aluksi kuulunut. Kun kukaan ei muutamaan päivään vastannut, hylkäsin itse perheet, koska kenenkään heistä profiili ei innostanut. Sitten kesäkuun puolessa välissä, kun olin taas hylännyt yhden perheen, tuli uusi match, joiden profiilin luin heti. Olin aivan myyty! ♥ Perhe kertoi haluavansa au pairin, joka pitää luonnosta, opettaisi lapsille ja heille omasta kulttuuristaan mahdollisimman paljon, olisi perhekeskeinen ja haluaa osaksi heidän perhettään - ei vain lastenhoitajaksi. Kaiken lisäksi perhe asui järven rannalla ja heidän kuvistaan ja kirjeestään au pairille välittyi lämpö, rentous ja innostus toisesta kulttuurista tulevalle uudelle perheenjäsenelle! Muistan, että totesin ääneen profiilin luettuani, että "tää on mun perhe"! 

Soiteltiin tämän perheen kanssa pari kertaa ja perheen äiti totesi jo toisen puhelun lopuksi, että he todella haluavat minut heidän uudeksi au pairikseen erityisesti koska, minulla on ammatti alalta ja he uskovat, että sovin heidän perheeseensä täydellisesti. Menin hieman hämilleni, että he halusivat minut niin nopeasti. Sanoin, että minullakin on ollut alusta asti semmoinen fiilis heistä. Emme kuitenkaan sopineet vielä mitään virallisesti. Seuraavana päivänä he soittivat koko perheellä ja kysyivät olisinko heidän au pairinsa :) vastasin myöntävästi, mutta kerroin haluavani jutella vielä heidän nykyisen au pairinsa kanssa. Se sopi heille hyvin ja juteltuani au pairin kanssa tunne vain vahvistui siitä, että tämä perhe on täydellinen minulle. Olemme olleet sen jälkeen yhteysissä pari kertaa kuussa Skypen kautta :) 

Sitten alkoi tärkeiden papereiden hommaaminen. Lääkärintodistus, rikosrekisteriote, kaiken maailman suostumuslomakkeet, viisumihakemus jne. Tässä vaiheessa kaikki muut on hommattu paitsi itse viisumi (haastattelu on Helsingissä 28.9.!) ja kansainvälinen ajokortti (sitä ei voi hankkia kuin paria viikkoa ennen lähtöä). Vaikka aluksi ahdisti tuo paperisota niin ei se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan, kun vaan rauhassa tekee ja kysyy, kun on epäselvyyksiä. Tässä Cultural Care on ollut suuri apu! Yksi syy siihen miksi lähden järjestön kautta oli se, että saan sieltä tukea jokaisessa prosessin vaiheessa ja sitä olen kyllä saanut! 

Lähden siis Georgian osavaltioon (lempinimeltää Peach State, hence blogin nimi) lähelle Atlantaa. Georgia on etelävaltoita ja mm. Florida ja Alabama ovat sen naapurivaltioita. Lennän 24.lokakuuta ensin New Yorkiin, jossa ollaan ensin 4 päivää Au Pair Training Schoolilla, jossa käydään läpi mm. ensiapukurssi ja muuta au pair vuoteen valmentavia kursseja ja tärkeitä asioita :) 28.10 saan sitten vihdoin lentää Georgiaan ja tavata host-perheeni :) 

Tällä hetkellä oon tosi innoissani lähdöstä! Välillä on niitä hetkiä, että tulee hirveä paniikki ja pelkää vaan kaikkea mikä voi mennä pieleen, mutta sillon yritän aina muistuttaa itseäni, että tämä on ollut jo melkeen 10 vuotta mun unelma :) just nyt toivon vaan, että kun saan mun lentoliput pian, että lento ois suora! Koneen vaihtaminen on mun personal hell. Joten fingers crossed että se ois suora lento! Helpottaisi lentämiseen liittyvää paniikkia pikkasen!

Kirjoittelen seuraavan kerran varmasti viisumihaastattelun jälkeen, koska se on nyt seuraava etappi matkallani kohti elämäni seikkailua! :)

-Annika