Ensimmäiset viikot Suomessa & tulevaisuuden näkymät

Nyt alkaa olemaan jo melkein kuukausi siitä, kun tultiin kotiin ja joulu on ihan kohta ♥ 

Silloin marraskuun lopussa tosiaan jäin mun serkkujen luo Espooseen muutamaksi viikoksi. Halusin olla ihan rauhassa jonkun aikaa matkustelun jälkeen ja nähdä kavereita, joita tuolla etelässä asustelee. Plus eno lupasi ajaa mut kotiin samalla kun vie mun serkun takaisin Ruotsiin ettei tarvitse mun hirveän tavaramäärän kanssa lähteä junaan seikkailemaan :D mutta kerronpa vähän mun ensimmäisistä viikoista Suomessa. 

Ensimmäinen asia minkä tein, kun pääsin serkkujen luo aikaisin silloin sunnuntaiaamuna oli, että join ihanaa suomalaista hanavettä! Ai että oli hyvää verrattuna amerikkalaiseen (jota ei siis yleensä edes saanut juoda). Söin karjalanpiirakoita, ruisleipää, kalaa ja suomalaista suklaata ja tuli niin kotoinen fiilis. Illalla saunottiin ja sain esitellä vuoden aikana otettuja kuvia. Seuraavana päivänä aloin hoitaa virallisia asioita: työttömäksi ilmoittautumista, töiden hakua ja vieläkin se amerikkalaisen pankin sulkemista (pitkän painin jälkeen vihdoin se on kiinni). Loppuviikosta näin rakkaita ystäviä pääkaupunkiseudulla ja Joensuussa ♥ unirytmi oli ihan sekaisin koko viikon, koska kotiin lentäessä en nukkunut ja kotiinpaluupäivänä venytin nukkumaanmenoa liian myöhään vaikka olin hirmuväsynyt. Nukuin joka aamu vähintään 11 saakka ja valvoin hirveän myöhään. Ja tuntui, että joka yö oli suurinpiirtein yhden kahden aikoihin nälkä, koska kello olisi Amerikassa ollut 18-19 eli normaali-illallisaika. 

Seuraavalla viikolla matka jatkui Pohjois-Suomeen, Keminmaahan, koti-kotiin. Siellä mulle pidettiin oikein kotiinpaluu illallinen ja katseltiin reissukuvia. Pikkusisko oli myös askarrellut bannerin mulle :) kauaa en kotona ehtinyt olla, koska missiona oli nähdä kaikkia mahdollisimman monta kaveria ennen joulua! Matka jatkui siis Ouluun (Suomi 100 juhlimista!) ja sen jälkeen Rovaniemelle. Pääsin viimein (varmasti viimeisenä suomalaisena) näkemään Tuntemattoman sotilaan. Kunnon joulufiilis käytiin rakkaan ystävän kanssa hakemassa Napapiiriltä Joulupukin kylästä. Sitten tänne Sodankylään isovanhempien luokse. Täällä saa kyllä aina rauhoittua luonnon rauhaan ja ottaa ihan rennosti. 

Vegasista tuodut drinkkilasit tuli hyvään käyttöön!

Hoidin tällä viikolla kaksi työhaastattelua ja niinhän siinä kävi, että sain lastentarhanopettajan töitä Joensuusta. Tammikuussa sinne muutto siis tiedossa ja kämppäkin on jo hommattu: pieni, mutta söpö yksiö ♥ näin ne palaset loksahtaa kohdalleen! Tottakai muutto ja uusi työ jännittää, mutta kuten viime vuoden aikana sain monesti todeta kyllä minä selviydyn mistä vain, vaikka aluksi jännittääkin! 

Hieman jännät fiilikset kotiinpaluun jälkeen. Alkuun ei tuntunut, että olisi ollut poissa edes pitkään. Pikkuhiljaa alkaa huomata asioita, jotka on muuttuneet ja konkretisoituu, että on tosiaan ollut poissa yli vuoden. Kyllähän se alkuinnostuksen jälkeen iskee todellisuus, kun pitää alkaa hoitamaan virallisia asioita ja palata normielämään. Enää ei ole koko ajan kaikkea uutta tekemistä ja nähtävää, rahaa kuluu enemmän ja myös ne vähän ikävämmät asiat Suomesta paljastuvat. Tästä huolimatta on ihana olla Suomessa, kotona, ystävien ja perheen luona ja aloittaa oman elämän rakentaminen. 

Olen pitänyt yhteyttä host-perheeseen, lasten kanssa ollaan soiteltu skypellä usein ja jouluksi lähetin heille paketin jossa oli Fazerin sinistä, joulutarroja ja joulukortti ♥ toivottavasti ehtisi jouluksi perille! Näitä muksuja on kyllä ikävä. On ihanaa ja toisaalta haikea kuulla, kun lapset kertovat, että kaipaavat minua ja kyselevät, koska tulen takaisin. Ehkä joku päivä... 

Huikea vuosi takana ja toivottavasti yhtä huikea vuosi edessä niin minulla kuin teillä lukijoillakin!

Kiitos, että olette jaksaneet seurata mun matkaa au pairina! On ollut mukava huomata ja kuulla kuinka moni näitä kirjoituksia oikeasti lukee! Ja jos joku lukija miettii, että pitäisikö lähteä ulkomaille: au pairiksi, töihin tai ihan vain matkustelemaan, niin PITÄISI! Kyllä sen huomasi vuoden aikana, että matkustelu ja työskentely ulkomailla on rikkaus, se antaa niin paljon, että jos pienikin halu ulkomailla on niin siihen pitää tarttua. Muuten jää kaduttamaan myöhemmin. Onneksi uskalsin lähteä ja toteuttaa tämän unelman. Tästä kohti seuraavia unelmia!

Tämä on näillä näkymin minun viimeinen blogi. Niin se Amerikan seikkailu päättyi ja luonnollista on, että blogikin sitten päättyy. Tätä kirjoittamista tulee kyllä ikävä, joten voi olla, että joku päivä aloitan jonkun muun blogin :) 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!


-Annika